Wanhoja Tarinoita

Ei pankissa ole sellaista rahaa auton ostoon

Veljekset perustivat joulukuussa 1953 Oulaisten Liikenne Oy:n. Veljekset jatkoivat alkuvuosina liikennöintiä entisillä linjoillaan. Viljami palveli matkustajia Käräjäoja- Kirkonkylä- Nivala reitillä. Matti ajoi Haapaveden ja Nivalan väliä sekä myöhemmin Kokkolaan. Väinö ajoi Oulaisista Kalajoelle. Keskittymisestä oli hyötyä, etenkin paperi- ja huoltotöissä. Rahasta oli huutava pula. Eino Pirttijärvi on muistellut, että erään kerran oli kysytty lainaa Oulaisten Säästöpankista uuden linja- auton hankintaan. Pankinjohtaja oli ihmetellyt, etteihän koko pankissa ole sellaista rahamäärää mitä siihen tarvitaan...

Miten poika pärjäät Käräjäojan linjalla

Autojen hankinta on aina ollut kallis investointi. Autojen vaihdossa uudempiin on aina tarvittu rahaa. Ennen autot olivat täysiä ja lipputulot alhaisia. Paakinahon Einari oli kysynyt Viljami Pirttijärveltä: "Miten aiot poika pärjätä Käräjäojan linjalla?". Einari Paakinaho laski itse Ouluun liikennöivänä, että lyhyitä matkoja ei kannata ajaa. Tulot jäävät liian pieniksi kustannuksiin nähden. Sodan jälkeen tiet olivat heikkokuntoisia ja kalusto heikkoa. Oli pula renkaista ja varaosista. Talvisin jouduttiin lapioimaan lunta. Eino Pirttijärvi muistelee, että sen ajan ihmiset ymmärsivät vaikean tilanteen. Kun tie oli tukossa, ottivat matkustajat lumilapiot ja ryhtyivät avaamaan tietä nietosten halki. Kerran Eino oli Käräjäojan linjalla ja matkustajat olivat lapioimassa lunta tieltä. Eräs emäntä kysyi Einolta, että jokohan minä voin lapioinnin lopettaa? Eino ihmetteli. Emäntä sanoi, että kotini jäi edellisen mutkan taakse. Kovilla pakkasilla jouduttiin lämmittämään vettä saunan muuripadassa aamuisin. Vesi laskettiin jäähdyttäjän läpi niin monta kertaa, että moottori lämpeni ja hörähti käymään. Päivät ajettiin ja yöt tehtiin huoltohommia ja liikeyrityksen paperitöitä, muistelee Eino Pirttijärvi.

Poliisit varastivat linja- auton

Oulaisten Liikenne Oy ajoi 1960- luvulla muutamana kesänä Keski- Euroopassa ja Englannissa Kalevi Keihäsen Matkatoimiston ajoja. "Ne olivat mielenkiintoisia ja vaiherikkaita ajoja", muistelee Eino Pirttijärvi." Keihänen lennätti turistit Hampuriin, josta me linja- autoilla kuljetimme heidät ympäri Keski- Eurooppa. Sen ajan heikolla kalustolla oli ajamista. Itävallan Alpeilla oli monesti melkoisia vaikeuksia kun yritti nousta jyrkkiä ja mutkaisia teitä vuoristoon. Aina niistä selvittiin ilman haveria", muistelee Eino Pirttijärvi. "Englannissa sattui kerran outo tapaus. Olimme tulleet Lontooseen ja matkustajat menneet ravintolaan ruokailemaan. Lähdin toisen kuljettajan, Rantalan Veikon kanssa kaupunkia katselemaan. Takaisin tullessamme huomasimme hämmästykseksemme, että linja- auto oli varastettu... Matkustajat tulivat takaisin aterioituaan, ja silloin alkoi kova kuhina ja valitus, mitä kultakin oli viety.. Oli kamera, toiselta hame ja niin edelleen hävinnyt tiestiehensä. Pulina loppui, kun sanoin, että minultahan ei paljon vietykään, kuin kokonainen linja- auto vain... Kun matkanjohtajamme tuli paikalle ja kielitaitoisena sai poliisit kutsutuksi, alkoi asia selvitä. Poliisit ottivat yhteyttä poliisiasemalle ja kertoivat varkaudesta. Selvisi, että auto oli tallessa. Poliisit olivat korjanneet sen poliisiasemalle, ettei sitä varastettaisi", muistelee Eino Pirttijärvi.

Kyllä kortteeri järjestyy

Kerran eräänä iltana oli nuori tyttö matkustanut Väinö Pirttijärven linja- autossa Kalajoelle lääkäriin. Tyttö oli kysynyt Väinöltä matkustajakotia, kun vastaanotto oli aamulla. Siihen Väinö oli vastannut: "Kyllä sinä voit yöpyä meillä." Tyttö oli tyytyväinen hyvään palveluun.

Palvelua peruuttaen

Toisen kerran Väinö Pirttijärvi huomasi takapeilistä jonkun nuoren tytön juoksevan tielle auton perään. Väinö peruutti auton, ja niin nuori tyttö ehti autoon. Väinö tunsi tytön ja sanoi :"Oli hyvä, että pääset hoidattamaan sitä kipeää korvaasi lääkäriin ,Kalajoelle tohtori Sorastolle ."

Puolukkaretki

Eräällä matkalla Väinö Pirttijärven kyydissä olleet emännät olivat huomanneet ennen Merijärveä hyvän puolukkapaikan aivan maantien laidassa. Väinö oli sanonut emännille, että voitte mennä puolukkaan, kun olen käynyt Merijärven kirkolla tulen hakemaan teidät marjasta. Emännät olivat varsin tyytyväisiä Väinön palvelusta.

Ei pojalle voi antaa auton nimeä

Oltiin eräässä talossa kastamassa poikavauvaa. Rovasti kysyi: "Mikä annetaan lapselle nimeksi?" Emäntä vastasi: "Joonas." Isäntä oli siihen ihmeissään tokaissut:" Ei pojalle voi antaa auton nimeä." (Pirttijärvien autot tunnettiin nimillä : Pirtti- Matti ja Joonas.) Matkustajia riitti alkuaikaan ja linja- autot olivat täysiä. Rovasti Sariola oli kerran matkustanut Matin seka- autossa, kun auto oli ollut ahtauteen asti täynnä matkustajia. Eräs emäntä oli tiepuolesta pyrkinyt auton kyytiin ja noussut myös. Muhkeamuotoinen vaimoihminen oli kysynyt rovastilta, että saisiko istua isännän syliin. Ja sai myös. Toisella kertaa oli romaninainen lapsineen pyrkinyt kyytiin, jolloin Matti oli esittänyt, että sopiskos huomenna matkustaa. Ei ollut sopinut, vaan emäntä oli työntynyt täpötäyteen autoon.

Ymmärtäväinen yrittäjä

Kerran oli soitettu Pyhäjärveltä ja olisi otettu tilausajoon Oulaisten Liikenteen bussi. Soittajalle Eino Pirttijärvi oli tokaissut :"Teillähän on oman paikkakuntanne yrittäjä. Miksi ette tilaa autoa häneltä", ja niin Kaarlo Hollanti sai tilausajon. Toisen kerran Hollanti oli sanonut Eino Pirttijärvelle :"On turhaa käydä Linja- autoliiton kokouksissa." Eino oli siihen vastannut: "Jätä käymättä , niin et mitään tiedä liikennöinnistä." Sen jälkeen Hollanti oli muistanut käydä yleensä aina kokouksissa.

Harvinainen tehtävä

Matkustajia ja rahtia piisasi. Linja- autojen kuljettajat hoitivat apteekki- ,kauppa-, ja muitakin asioita. Kerran Eino Pirttijärvi oli saanut harvinaisen tehtävän. Nuttuperäläinen isäntä odotti tiepuolessa ja antoi ison kasan riihipuituja rukiinolkia myytäväksi jonnekin. "Mihin ihmeeseen minä nämä myyn, oli Eino kysäissyt ja paljonko minun pitää saada näistä?" Isäntä pukkasi oljet kyytiin ja sanoi:" Myy ne sillä hinnalla , minkä onnistut niistä saamaan." Eino ajeli Pyhäsalmen asemalle, ja siellä tuli puheeksi rukiinoljet. Rautatienmiehet olivat todenneet, että jätä ne tänne, niin yritetään ne myydä eteenpäin. Kun Eino palasi Pyhäjärven asemalle, sanoivat junamiehet, että ne menivät kuin kuumille kiville, ja olisihan niitä saanut olla enempikin .

Matkustajan kysymys

Kerran mies kysyi Pirttijärvien kuljettajalta: "Minkämerkkinen linja- auto on hyvä ajaa?" Kuski vastasi siihen: "Kun siinä on Scanian moottori ja Volvon vaihdelaatikko."

Huonokuuloinen emäntä

Erään kerran Matti Pirttijärven linjalla sattui tapaus, kun huonokuuloinen emäntä käveli keskellä tietä jossain Nivalan seudulla. Ei väistänyt, vaikka Matti soitti moneen kertaan äänimerkkiä. Lopuksi Pirttijärven Matti nousi linja- autosta ja koputti emäntää hartialle. Silloin naisihminen käänsi päänsä ja katsoi taakseen siirtyen sivuun, ja niin linja- auto pääsi jatkamaan matkaansa.

Emäntä ja jakkara

Yhtenä päivänä Eino oli ajanut Matin seka- autoa. Mummu ei suostunut nousemaan autoon. Eino ihmetteli ja kysyi:" Mikä on vikana, kun emäntä ei nouse autoon?" Emäntä tokaisi siihen:"Missä se palli on?" Eino ei tiennyt, että Matti piti pientä jakkaraa mukana. Emäntien oli helpompi nousta jakkaraa apuna käyttäen seka- autoon. Seuraavana päivänä Eino otti jakkaran mukaan ja emäntäkin suostui nousemaan autoon.